Ihmisenmuotoinen Jumala?

Viime vuonna käsittelin virjassani luomisuskon ja tieteellisen maailmankuvan välistä suhdetta. Jatkan aiheeseen liittyvällä uudella näkökulmalla, joka edelleen nousee rippikoulukokemuksista.

Luomisuskon ja maailmankuvan välinen kysymys palautuu siihen, ovatko ne ristiriidassa keskenään. Tällöin puhutaan erilaisista asioista. Luomisusko on maailmankatsomus, mutta maailmankuva on aina objektiivinen tai mahdollisimman objektiivinen, parhaaseen tietoon perustuva. Maailmankatsomukset ovat aina maailmankuvan tulkintaa, merkityksiä antavia näkemyksiä. Maailmankatsomukset eivät palaudu maailmankuvaksi, vaan tulevat sen päälle tai rinnalle. Perusvirhe on olettaa, että maailmankuvan ja maailmankatsomuksen pitäisi puhua samasta asiasta samalla tavoin. Jos näin tehdään, tulee ristiriita: jompikumpi hylätään virheellisenä tai turhana. Jos ihmisellä ei ole ymmärrystä luomisuskosta maailmankatsomuksena, se joutuu älylliseen valintatilanteeseen maailmankuvan kanssa, jolloin jompi kumpi hylätään.

Antropomorfinen Jumala?

Toinen havaitsemani kiperä kohta koskee sitä, että jos Jumala on olemassa, millainen se on. Rippikoulussa asia palautuu siihen, kuinka ihmisenmuotoisena nuoret Jumalan mielessään ajattelevat. Älyllinen haaste on siinä, että mikäli Jumala ajatellaan kovin ihmisenmuotoiseksi, on sellaiseen hurjan vaikea uskoa siinä vaiheessa kun ihmisen abstrakti ajattelu kehittyy. Joudutaan samankaltaiseen valintatilanteeseen kuin kreationistisessa kristinuskossa: joko usko tai tiede on hylättävä; joko on uskottava ihmisenmuotoiseen Jumalaan vähän lapsellisesti, tai hylättävä sellainen Ukko kokonaan.

Olen edellisen vuoden ajan käyttänyt rippikouluissani peräti n. 15 minuutin ajan aikaa siihen, millainen Jumala ominaisuuksiltaan kristinuskon mukaan on. Kristinuskon sisäisen itseymmärryksen mukaan Jumala mm. on:
• Ikuinen, aluton ja loputon
• Kaikkivaltias
• Rakkaus
• Eri asia kuin luotu todellisuus, siis ajan, paikan, materian ja energian ulkopuolella. Jumala on siis ruumiiton, ajaton ja sukupuoleton. Jumala ei ylipäätään ole mitään sellaista, mitä luotu todellisuus on. Ei kuitenkaan vain luodun negaatio, vaan yksinkertaisesti "ei sellainen", siis luomaton.
• Kolminaisuus

Rippikoululaisten on ollut tavattoman hankala ymmärtää sitä, että Jumala ei koostu aineesta. Jumala ei siis olekaan pilven päällä istuva pitkäpartainen Ukko, jolla on korvat ja kädet. Sitä myöten myös ajatus siitä, että Jumalalla ei ole sukupuolta, vaikka Jumalaa sanotaankin Isäksi, on valtaosalle aivan uusi. Olen ollut ehkä vähän hämmentynyt siitä, että nähdäkseni valtaosa rippikoululaisista pitää Jumalaa lähes täysin antropomorfisena, siis ihmisen kaltaisena, kuin antiikin kreikan Zeus ja kumppanit.

Siirtyminen aineettomaan ja abstraktiin jumalakuvaan on vaikea. Pitäisi siirtyä ajattelussa aivan toiselle tasolle. Jumala on jotakin ikuista, mutta ei ainetta eikä energiaa, luomatonta.

Antropomorfiselle jumalakuvalle on luultavasti kaksi melko luonnollista selitystä. Ensinnäkin kirkkotaide on kristillisissä kirkoissa melko hyvin koettanut kuvata Jumalaa, myös ns. Isää Kaikkivaltiasta. Michelangelon fresko Maailman luominen on jokaisen nuoren muistijäljessä. Kristinuskossa ollaan melko yksimielisiä siitä, että koska Sana tuli lihaksi Jeesus Nasaretilaisessa, Jumalaa voi sikäli kuvata. Siltä osin alkuperäisen juutalaisen 10-käskyn toinen käsky, kuvakielto, ei ole kristinuskossa enää mukana. Luther jätti kuvakiellon pois dekalogin luettelosta, ja pitääkseen käskyjen määrän entisellään jakoi 10. käskyn kahtia, missä hän seurasi katolilaista tapaa. Tällä on ehkä ollut kauaskantoisia vaikutuksia tavalla, jota ei ole ymmärretty. Kuvakieltoa ei lueta myöskään 1. käskyn osaksi, kuten kieltoa palvoa muita Jumalia. Mehän luemme käskyn että "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia." mutta emme jatka sitä niin kuin ehkä pitäisi "Äläkä tee itsellesi jumalakuvaa". Kuvakielto antaisi melko selkeän käsityksen siitä, että Jumalasta ei voi tehdä kuvaa.

Toiseksi, Jeesus hämää. Koska Sana tuli ihmiseksi, tämä ihminen, Jeesus Nasaretilainen, voidaan kuvata, ja kuvataankin. Aikuinen ihminen ymmärtää kolminaisuusoppia sen verran, että vaikka Jeesus voidaan kuvata, itse kolminaisuus on kuvaamaton. Isä Jumala ja Pyhä Henki jää kaiken kuvaamistaitomme ulkopuolelle. Pyhä Henki on klassinen esimerkki siitä, kuinka on pakko käyttää vain symboleja: kyyhkyä, tulta tai tuulta. Sama pätee tietysti Kolminaisuuteen itseensä.

Harva rippikoululainen osaa hahmottaa Kolminaisuuden. Sen vuoksi Jeesus Jumalan Poikana samastuu Kaikkivaltiaan Isän kanssa. Ja koska Jeesus on ihminen, mies, syntyy näkemys ylipäätään Jumalasta ihmisenkaltaisena olentona, miehenä.

Antropomorfinen jumalakuva on vakava haaste. On mielestäni selvää, että antropomorfinen Jumala ei ole aikuisen ihmisen jumalakuva eikä kristillinen jumalakuva lainkaan. Antropomorfiset jumalat kuuluvat kreikkalaiseen ja roomalaiseen monijumalaiseen mytologiaan. Kristinuskoa ne eivät ole.

Jos rippikoululaisella on ihmisenkaltainen jumalakuva, ja jää olemaan myös rippikoulun jälkeen, ei varmaankaan ole ihme, että aikuistumisen kynnyksellä parikymppisenä se lopullisesti hylätään. Niinhän kuuluukin tehdä. Jos ihmisellä ei siinä vaiheessa ole ajattelun rakennetta ajatella kristinuskon jumalakuvasta abstraktisti, juutalais-kristillisen jumalakuvan mukaisesti, on melkeinpä ainoa vääjäämätön lopputulos koko jumalakäsityksen hylkääminen.

Näin entistä tärkeämpänä, että rippikoulun keskeisenä tehtävänä on antaa ajattelun välineitä erotella maailmankuvaa ja maailmankatsomusta, ja ohjata ihmistä kohti abstraktia jumalakuvaa. Muuten ihmiset hylkäävät jumalakäsityksen sellaisen syyn vuoksi, joka oikeastaan kuuluisi antiikin polyteismiin.

i Heru as elye!

Henri