12.9.2013.
Eero Junkkaala on kirjoittanut kirjan "Alussa Jumala loi...". Alaotseke kertoo kirjan tarkoituksen: "Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva".
Mielenkiintoista, että pitkän linjan raamattuopettaja Junkkaala on tarttunut luomisuskon ja tieteen väliseen kysymyksenasetteluun. En ole vielä lukenut kirjaa loppuun, mutta lukemisen arvoinen se on.
Junkkaala on eksegeetti, raamatuntutkija. Kirja on vahvimmillaan kun se kuvaa raamatunkertomuksia, niin taustaa ja sanomaa. Kirja käsittelee enimmäkseen kreationismina tieteellisen maailmankuvan välistä suhdetta. Näyttää siltä, että Junkkaalan kohteena ovat yhtäältä tiukkaa kreationismia kannattavat kristityt, toisaalta, mutta ehkä vähemmän, luomisuskoon epäilevästi suhtautuvat ihmiset. Koska kohteena ovat kreationistisesti ajattelevat ihmiset, kirja käsittelee teemoja, jotka ovat ainakin minulle vähän mielenkiinnottomia, ehkä jopa turhia. Kirjan perustelukenttä nimittäin nousee kreationismin ja raamattufundamentalismin maastosta. Luomisuskoon epäilevästi suhtautuvia se ei lämmitä. Junkkaala näkee paljon vaivaa sen sanomiseen, että Raamattuun uskon lähteenä suhtautuva kristitty voi suhtautua myöteisesti myös luonnontieteen tuloksiin, eivätkä ne ole keskenään jännitteisessä joko-tai -suhteessa. Tarkoitus on oikea ja myönteinen, mutta jos ei valmiiksi jaa kreationistista raamattufundamentalismia, kirjan kohde jää vähän vieraaksi.
Kirjan parhaat kohdat ovat siinä, kun se pohtii uskon ja tieteen suhdetta, älykkään suunnitelman teoriaa, ja sen viimeisessä luvussa olevat kommenttipuheenvuorot.
Kirja on hyvä jokaisen kristityn lukea. Se varmasti myös valotta kristinuskon luomisuskoa ihmiselle, joka suhtautuu ajatukseen Jumalasta ja luomisesta epäillen. Kirja ei ole apologeettinen, koska kovin paljoa se ei perustele tieteellisen maailmankuvan tai ateismin suuntaan.
Kun saan kirjan loppuun, kirjoitan lisää!
i Heru as elye!
Henri
Eero Junkkaala on kirjoittanut kirjan "Alussa Jumala loi...". Alaotseke kertoo kirjan tarkoituksen: "Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva".
Mielenkiintoista, että pitkän linjan raamattuopettaja Junkkaala on tarttunut luomisuskon ja tieteen väliseen kysymyksenasetteluun. En ole vielä lukenut kirjaa loppuun, mutta lukemisen arvoinen se on.
Junkkaala on eksegeetti, raamatuntutkija. Kirja on vahvimmillaan kun se kuvaa raamatunkertomuksia, niin taustaa ja sanomaa. Kirja käsittelee enimmäkseen kreationismina tieteellisen maailmankuvan välistä suhdetta. Näyttää siltä, että Junkkaalan kohteena ovat yhtäältä tiukkaa kreationismia kannattavat kristityt, toisaalta, mutta ehkä vähemmän, luomisuskoon epäilevästi suhtautuvat ihmiset. Koska kohteena ovat kreationistisesti ajattelevat ihmiset, kirja käsittelee teemoja, jotka ovat ainakin minulle vähän mielenkiinnottomia, ehkä jopa turhia. Kirjan perustelukenttä nimittäin nousee kreationismin ja raamattufundamentalismin maastosta. Luomisuskoon epäilevästi suhtautuvia se ei lämmitä. Junkkaala näkee paljon vaivaa sen sanomiseen, että Raamattuun uskon lähteenä suhtautuva kristitty voi suhtautua myöteisesti myös luonnontieteen tuloksiin, eivätkä ne ole keskenään jännitteisessä joko-tai -suhteessa. Tarkoitus on oikea ja myönteinen, mutta jos ei valmiiksi jaa kreationistista raamattufundamentalismia, kirjan kohde jää vähän vieraaksi.
Kirjan parhaat kohdat ovat siinä, kun se pohtii uskon ja tieteen suhdetta, älykkään suunnitelman teoriaa, ja sen viimeisessä luvussa olevat kommenttipuheenvuorot.
Kirja on hyvä jokaisen kristityn lukea. Se varmasti myös valotta kristinuskon luomisuskoa ihmiselle, joka suhtautuu ajatukseen Jumalasta ja luomisesta epäillen. Kirja ei ole apologeettinen, koska kovin paljoa se ei perustele tieteellisen maailmankuvan tai ateismin suuntaan.
Kun saan kirjan loppuun, kirjoitan lisää!
i Heru as elye!
Henri
